Mariposan korttipahveista löytyy ihania perhosia.
Sinisiä siiven iskuja ja vahvoja sävyjä.
Kortit odottavat vain sivuilleen jonkun mestarirunoilijan sanoja saatteeksi.
Ja mieleeni tulee samantien Tulenkantajien Katri Valan runo Ihana surullinen ilta.
Sillä koskettavuus ja joku oivallus syntyy aina siitä yhdistelmästä,
kun synkkyys kohtaa valon pilkahduksen. Ja kohtaat näiden tunteiden rajahetken.
Ihana surullinen ilta
"Vedessä oli himmeä kultainen viiru
Auringon pyöreä reuna painui alas
Kukat sulkeutuivat. Maa tuoksui raukeasti
ohut sinipunainen hämy suuteli silmiäni.
Suuria sametinmustia perhosia putosi kuolleina maahan
vedessä oli himmeä kultainen viiru."
Auringon pyöreä reuna painui alas
Kukat sulkeutuivat. Maa tuoksui raukeasti
ohut sinipunainen hämy suuteli silmiäni.
Suuria sametinmustia perhosia putosi kuolleina maahan
vedessä oli himmeä kultainen viiru."
- Katri Vala
- anitta -
